Isännöintiliiton Lisävirtaa isännöintiin -kiertueella on paljon keskusteltu isännöinnin asiakkaista. Moni on kokenut, että digitalisaatio tarjoaisi isännöinnin avuksi paljon hyvää ja kaunista, mutta haasteena on asiakaskunta: hallitusjäsenet ovat iäkkäitä ja osalla heistä on hankaluuksia kavuta digijunan kyytiin.

Tällaisessa tilanteessa toimintaansa kehittävä isännöintiyritys jää helposti puun ja kuoren väliin. Työtä tehostavia digipalveluita haluttaisiin käyttöön, mutta osa asiakkaista vaatii pitää kiinni vanhoista toimintatavoista, kuten kotiin kannetuista papereista ja aina puhelimen päässä päivystävästä isännöitsijästä. Näistä viimeisistä mohikaaneista huolimatta on katsottava eteenpäin, mikäli halutaan tarjota isännöintipalveluja kasvavalle asiakaskunnalle, sillä digityökaluihin tottunut sukupolvi tulee myös hallituksiin. Jos jää odottelemaan digivastustajien väistymistä hallituksista, on todennäköisesti myöhässä, sillä digiä janoavat asiakkaat ovat jo hypänneet jonkun ketterämmän kyytiin.

Digitalisaatio on tällä hetkellä enemmän ”sekä-että” kuin ”joko-tai”. Useilla toimialoilla ollaan siirtymävaiheessa, jonka aikana on ylläpidettävä kahta eri toimintatapaa, analogista ja digitaalista. Esimerkiksi mediayhtiöt kehittävät digitaalisia alustoja lukijoita ja ilmoittajia varten, mutta samalla on pidettävä painokoneet pyörimässä, sillä iso osa lukijoista ja mainostajista haluaa myös paperiversion.

Hinnoittelu on tehokkaimpia tapoja ohjata asiakkaita toivottuihin kanaviin.

Asiakkaalle kannattaa antaa valinnan mahdollisuus, mutta samalla on muistettava, että vaihtoehdot eivät aina ole saman arvoiset. Esimerkiksi isännöinnin saralla kotiin kannetut paperit ja alati puhelimella tavoitettavat isännöitsijät alkavat olla erikoispalveluja, joilla tulisi olla erikoishinnat. Hinnoittelu on samalla tehokkaimpia tapoja ohjata asiakkaita toivottuihin kanaviin. On pitkälti alan omalla vastuulla, että asiakkaat löytävät isännöinnin digitaaliset palvelut – kuka muukaan sen tekisi?