Kesä oli kuumimmillaan ja loma rullasi leppoisasti. Kesken oman lomailuni tarvitsin pikaisesti isännöitsijäntodistusta, sillä talokaupat olivat edenneet siihen vaiheeseen. Pirautin mökin tuvasta isännöitsijälle, joka vastasi iloisesti omalta kesämökiltään jostain Järvi-Suomen suunnalta. Taustalta kuului lastenlasten leikkiä ja riemua.

Isännöitsijän hyväntuulisuus tyrehtyi niiden kolmen sekunnin aikana, jotka kuluivat asiani kertomiseen.

Isännöitsijän hyväntuulisuus tyrehtyi niiden kolmen sekunnin aikana, jotka kuluivat asiani kertomiseen. Isännöitsijän toimisto ja tietokone nimittäin sijaitsivat Espoossa, noin 800 km:n edestakaisen matkan päässä hänen silloisesta olinpaikastaan.

Miltei hävetti pyytää issaria, kun isännöitsijä selitti, ettei voinut hoitaa asiaa muualta kuin toimistoltaan käsin (yhden hengen yritys). Ymmärsin olla kiusaamatta vanhempaa herrasmiestä kysymyksillä, kuten etkö pääse tietoon netin yli, voinko tehdä asian helpottamiseksi jotain, eikö allekirjoitusta voi hoitaa muulla kuin kynällä. Ja minkäs teit, isännöitsijäntodistus oli nyt saatava.

Kesäinen tarinani on hyvä esimerkki siitä, että tiedon saavutettavuus on paitsi asiakaspalvelun, myös liiketoiminnan ytimessä. Tieto on isännöintibisneksen arvokkainta pääomaa, mutta vasta jalostetussa muodossaan. Jos tietoa ei voida muokata, hyödyntää, hakea ja tarpeen vaatiessa jakaa helposti, ei sillä voida tehdä kannattavaa liiketoimintaa. Pahimmillaan jalostamaton tieto jopa katkaisee isännöitsijän ansaitun loman tämän kesäparatiisissa.